Kiinnostavatko shamaanirummut

Rummulla on monta tehtävää: se hoitaa kehoa ja mieltä terapioissa ja sen avulla pääsee rauhoittavaan meditatiiviseen tilaan. Shamanistista suuntaa elämäänsä hakevalle se lienee pakollinen "työkalu". Iloa, rytmiä ja vauhtia rummutus taas tarjoaa musikaalisissa sessioissa. Joillekin rumpu on oman henkisen kasvun työväline. Luontais-, energia- ja äänihoitajille shamaanirumpu on työväline. Myös joogasaleissa shamaanirumpu käytetään paljon rentouttavana ja rauhoittavana elementtinä.

Rumpu on soitin, jollainen löytyy maailman joka kolkasta. Moninaisten tehtäviensä lisäksi rummulla on monenlaisia nimiä: shamaanirumpu, noitarumpu, kannus, voimarumpu, lapinrumpu, kehärumpu, valorumpu ja intiaanirumpu. Meille suomalaisille tutuin lienee Lapin shamaaneiden käyttämä rumpu, joka taisi tulla tutuksi Mauri Kunnaksen elokuvasta Joulupukki ja noitarumpu. Vanhoja shamaanirumpuja ei ole museoita lukuun ottamatta enää jäljellä, sillä ne määrättiin tuhottavaksi kristinuskon nimissä.

Tällä hetkellä rummut tekevät uutta tuloaan. Rummuntekokursseja järjestetään useilla paikkakunnilla ja rumpupiirejä löytyy jo Suomen joka kolkasta. Rumpuja on myytävänä verkkokaupoissa ja messuilla. Kaunis, käsintehty rumpu saattaa joillekin olla koriste-esine.

Rummut ovat uniikkeja taideteoksia

Rumpu on ulkomuodoltaan yleensä pyöreä tai soikea. Sen läpimitta on noin 35 sentistä aina metriin. Suomessa rummunkehä valmistetaan yleensä vanerista, joka on helppo taivutettava. Haapalauta on myös hyvä vaihtoehto, jos on mahdollisuus liottaa ja taivutella kehikkoa ajan kanssa. Kovertavatpa jotkut innokkaat puun itsekin, mutta se vaatii jo aikaa, tietotaitoa ja rutkasti intoa. Maailmalla rumpukehiä tehdään yhtälailla sekä vanerista että kokopuusta.

Rumpu tarvitsee myös kalvon, joka antaa äänen. Suomessa yleinen materiaali on poronnahka. Myös naudan ja eri riistaeläinten nahka on käypää. Kalvon nahka valitaan yleensä paikallisen kulttuurin ja saatavuuden perusteella. Joissakin rummuissa kalvona on käytetty muovia.
Nahka kiinnitykseen on useita vaihtoehtoja: se voidaan "ommella", liimata, sitoa tai naulata.

Koristeleminen, maalaaminen tai rumpukalvon värjääminen antavat rummulle yksilöllisen ulkomuodon. Saamelaisen perinteen mukaan kalvoon maalattiin erilaisia kuvioita, jotka ilmaisivat shamaanin omaa maailmankuvaa.

Värjäämällä rumpu saa kauniita värisävyjä voimaväreistä aina hentoihin luonnonväreihin. Kalvoon voi myös maalata vaikkapa taideteoksen. Kauniit, uniikit rummut ovat kokonaisuutenakin taideteoksia, samalla kun ne ovat kädentaidon näytteitä.

Rumpu tarvitsee myös jonkinmoisen kädensijan. Kädensijana voi käyttää narua, keppejä, nahkaa tai vaikka luuta. Soittamista varten tarvitaan tietysti vielä nuijaa muistuttava kapula. Sen voi tehdä esimerkiksi sitomalla puukepin päähän pehmeän kankaan tai huovuttamalla siihen pehmusteen. Pääasia on, ettei kapulassa ole mitään terävää, joka hajottaisi kalvon. Joissakin kulttuureissa rumpuja soitetaan käsin, eikä niissä ole kädensijaa.

Mieti oman rumpusi käyttötarkoitusta

Jos on hankkimassa omaa rumpua, kannattaa ensin miettiä sen käyttötarkoitusta. Onko se oman henkisen kasvun väline? Vai tykkäätkö soittaa ja käytät sitä musisointiin? Käytätkö rumpua hoitamiseen vai onko se tarkoitettu sisustukseen?

Musisointiin, äänihoitoihin ja erilaisissa retriiteissä on hyvä olla suhteellisen iso (45-55 läpimitta) shamaanirumpu, jotta ääni ja soundi tulevat hyvin esiin. Jos taas soitat omaksi iloksi, pienenpikin riittää.

Shamaanirummussa ei ole automaattisesti "taikavoimaa"

Shamaanirummulla ei voi vahingoittaa ketään. Se on rumpu, eikä siinä ole itsessään taikaa. Niin kutsutun voiman rumpuun tuo aina käyttäjä tai yhteisö. En epäile, etteikö entisajan shamaanirummuissa olisi voimaa, mutta niidenkin voima tuli käyttäjältä ja niistä uskomuksista ja energioista, mitä rummulle oli annettu. Voit siis turvallisin mielin käyttää rumpua :)

Shamaanirummun vihkiminen

Shamaanirummun vihkiminen suoritetaan rituaalein, jotka juontavat juurensa kansanperinteestä. Rituaaleja on erilaisia, mutta yhteistä niille on rummun olemukseen ja rakennusvaiheisiin keskittyminen ja ominaisuuksien pyytäminen rumpuun. Seremoniaan kuuluu tavallisesti myös rummun soittaminen, antaen rummun itsensä johtaa soittamista. Vasta sitten rumpua voi käyttää esimerkiksi shamanistisiin tarkoituksiin.

Vihkimisen myös sanotaan tekevän shamaanirummusta henkilökohtaisen eikä sitä sen jälkeen saisi antaa muiden käyttöön. Tämäkin uskomus lienee saanut alkunsa kansanperinteestä.  Rummun vihkinen ei ole kuitenkaan välttämätöntä, sillä rummun tarkoitus on tuottaa sinulle hyvää oloa. Vihkimätön rumpu ole sinulle "vihainen".

Rummun soittamisella on ollut - ja on - keskeinen rooli shamanismissa. Rummutus auttaa pääsemään tilaan, jossa mieli hiljenee ja saadaan yhteys luontoon. Tuossa tilassa shamaanit ovat saaneet vastauksia kysymyksiin ja siten pystyneet auttamaan yhteisöjänsä.

Shamaanirumpu pitää tehdä itse, löytää tai saada lahjaksi

Vanha kansanperinne pitää yllä sitkeästi uskomusta, että rumpu pitää joko tehdä itse, saada tai löytää. Vanhoja perinteitä ja uskomuksia on monia, jotka joutaisivat romukoppaan. Tämä väite on yksi niistä. On toki hienoa tehdä rumpu itse, mutta jos löytää mieleisen rummun valmiiksi tehtynä, miksi sitä ei voisi ostaa? Vanhan sanonnan vuoksi? Lienee monia shamaanirummusta haaveilevia, jotka eivät ikinä ehdi tai halua tehdä omaa rumpua.

Lahjaksi rummun voi saada, mutta löytäminen lienee aika harvinaista!

Ei siis liene väliä, mistä rumpusi hankit, teit tai ostit, kunhan se puhuttelee juuri sinua ja tuo mukanaan hyvää oloa!